Käsityökuulumiset keväältä: Pohjolan neito villapaita ja uusien tekniikoiden opettelua





Huhtikuun puolella sain valmiiksi Ihtiriekkoknitsin suunnitteleman Pohjolan neito -villapaidan, jonka ohje löytyy osana ohjekirjaa Neulottu Kalevala (Laine Publishing). Tämä oli omalla projektilistalla keikkunut jo jonkin aikaa, koska jokin sen balttialaisesta kuviomaailmasta innoituksen saaneessa kuviokielessä vaan viehätti. Päätin ottaa paidan työn alle koulun neulekurssin mainingeissa. Lankana käytin ohjeen mukaisesti kotimaisena lähituotantona valmistettua Tukuwoolia, joka on suomalaista villaa. Lankaa löytyy valloittavan monessa sävyssä. Ainakin Titityy-lankakauppa ja Kässäpuoti myyvät lankaa vyyhteinä. Ohje oli selkeä, joskin kokemuksesta on sen seuraamisessa hyötyä. 

Aloitin siis vyyhtien kerimisestä. Laiskana lattiallaistujana roikotin vyyhtejä yhden syöttötuolin selkänojasta ja kävi se hyvin niinkin. Nopeampi tapa on toki käyttää kahden tuolin selkänojaa, jotta lanka pysyy napakkana kerimisen ajan ja ei tarvitse käyttää aikaa selvittelyyn. Ainakin tällä videolla Strömsöstä tuttu Lee Esselström esittelee kyseisen tavan langan kerimiseen. 

Neule toteutettiin saumattomana pyöröpuikoilla neuloen ylhäältä alas helmaan saakka. Hihat napattiin välissä langalle ja jatkettiin ne siitä lopuksi. Kaarrokkeen kirjoneuleessa neuloin lankadominanssilla, jolloin neulos ei jäänyt kiristäväksi. Tuosta ei kannata kyllä tinkiä kirjoneuleiden kanssa. Työssä niskaan neulottiin lisättyjä kerroksia, ehkä eteenkin olisi kannattanut näin jälkiviisaana. Päätin neuloa hihat siltikin sukkapuikoilla, se käy omaan makuun näppärämmin. Kavennukset ujutin ennen resoreita, koska halusin tehdä resoreista mahdollisimman pitkät. Joskus tulee sellainen olo, että pelkän oikean neulominen pitkästyttää ja tämä kävikin hyvin näin. Käsialani on napakka, niinpä paita ei aivan ohjeellisissa mitoissa pysynyt ja koko S vastaakin minulla ehkä enemmän xs:ää. Kannattaakin alati huomioida oma käsiala jokaisen uuden lankatuttavuuden kohdalla ja neuloa koetilkku. Tässä olinkin varautunut ja valinnut tyypillistä kokoani yhden isomman. 

Kovin pitkään en ehtinyt paitaa käyttää kevään koleissa riennoissa, kun alkoikin säät siihen malliin lämpenemään. Syksyllä tämä pääsee varmasti tiheämpään käyttöön. 

Mitähän seuraavaksi neuloisi? Kesän kolkutellessa innostun uusista tekniikoista. Viime aikoina olen lukenut lautanauhojen ja pirtanauhojen perinteestä ja lainasinkin kaikki lautanauhoista kertovat suomenkieliset kirjat. Kiintoisa oli Toini-Inkeri Kaukosen kirja Suomen kansanomaiset nauhat vuodelta 1965, jossa pureudutaan paikalliseen kudottujen ja palmikoitujen nauhojen historiaan. Uudempina asiantuntijoina nauhojen ja muinaistekniikoiden parissa työskentelevät Maikki Karisto ja Mervi Pasanen ovat tehneet valtaisan työn selvittämällä rautakautisen Suomen lautanauhaperinnettä ja valmisaessaan lautanauhoja kalmistoista löytyneiden nauhamallien jäänteiden pohjalta. Seuraava projekti onkin kutoa jokin nauha kirjasta Omenaisia ja revonneniä ja ehkä kokemuksen kartuttua kokeilen luoda oman kuviomallin. Ainakin kameralle saisi hienon kamerahihnan lautanauhatekniikalla ja omalla kuvioinnilla tietenkin. Mietin tosin onko jotenkin irvokasta yhdistää muinaistekniikalla valmistettu käsityö ja digitaalinen vekotin? Mutta joskus ajattelinkin asioita hieman liian pitkälle! (Vyötärö)vöiden käyttäjänä tulisi ihan perinteiseenkin käyttöön varmasti. Toikalta tilasin taannoin läjän nauhalautoja ja äidiltä sain lainaan myöskin Toikalta vuosikymmeniä vanhan pirtaloimen pirtanauhojen valmistukseen. Nauhalaudat pystyy muuten myös askartelemaan vahvasta kartongista, joten se on huokea tapa kokeilla tätä ikiaikaista tekniikkaa.


***********************************************************

In April, I finished the Pohjolan Neito sweater designed by Ihtiriekkoknits, which can be found in the knitting book Knitted Kalevala (Laine Publishing). This project had been on my to-do list for a while because something about it, inspired by Baltic traditional patterns, really spoke to me. I used yarn from Tukuwool, which is produced from Finnish wool. The yarn comes in an enchanting variety of shades. I'm really happy with the result of this sweater.

Lately, I've been reading about the tradition of tablet-woven bands and woven bands overall, and I'm going to practice these techniques during the upcoming summer. All the books in the following pictures are about this subject, and I really recommend them if there's anyone interested in Iron Age crafts and culture.






Kommentit

Näitä luetaan: