Sydäntipu-neule

Sydäntipu – neule, jonka loppuunsaattaminen vei kaikkinensa kaksi vuotta. Vuoden langat odottivat neulojaansa, ja sitten kun pari talvea sitten kuukaudessa hurautin puseron yhtä hihaa vaille valmiiksi, jäi se taas vuodeksi odottamaan uutta motivaatiopuuskaa. 

Tuntuikin himpun verran haasteelta palata pitkän tauon jälkeen keskeneräisen puuhan pariin, eteenkin kun kyseessä monimutkainen kirjoneulettava. Käsialasta tuli vähän sitä sun tätä; jouduin purkamaan uutta hihaa reunasta kaksi kertaa, kun ensin siitä tuli ihan liian löysä ja toisella kertaa joku kohta kiristi. Lopputulemana hihat ovat syynätessä kyllä ihan eriskummallinen parivaljakko, mutta ei se haittaa. On se valmiina niin ihana, ja opettavainen neule kaikkinensa.

Lintuaihe oli pääsyy tämän valikoitumiseen. Ja omaan silmään hullunkurisen leikkisänä alas päin vaihtuva kirjokuvio. Lintu muistutti ukkometsoa, tai etäisesti Karjalan iki-ihanaa kukkilintua; sellaista mystistä viestintuojaa tai -viejää. Jotain itselle kovin puhuttelevaa ja läheistä. 

Alussa säikähdin, kun kaarroke kiristi. Lankadominanssi ei tainnut ihan odotetusti toteutua alussa, kun taidot olivat siinä vaiheessa vielä lastenkengissä (tässä kohtaa on hyvä tietää, että kaarrokkeesta helmaan on kulunut jo kymmenittäin työtunteja). Käytössä jo tovin ollessaan on tuo pulma helpottanut, ja neule kyllä löystyy käytössä ja lämpö/kosteus-kombinaatiossa. 

Lankadominanssin ansiosta kuvio saattaisi kaarrokkeessa "hypätä enemmän esiin", mikä toteutuu kyllä kivasti alimmissa kuvioissa tekniikan oikeaoppisuuden ollessa niissä käytössä. Uppokastelin ja kuivasin neuleen tasona viimeistelynä, kuten tuttua. Neule valmistui helmikuussa 2024, ja silloin oli ilmankosteudeltaan kuivaa, mikä sattoi vaikuttaa kutistumiseen entisestään vrt. jos olosuhteet olisivat olleet päinvastaiset.

Lankakeriä tuntui uppoavan toinen toisensa jälkeen, ja tässä onkin kovasti painoa. Kooksi valikoitui S (olen 161 cm) ja se oli hyvä valinta! Tarkempiin ohjeen tietoihin pääsee klikkaamalla ohjeeseen Novitan sivuille tekstin ekasta kappaleesta – ohje on ilmainen ja sen suunnittelijana on Kirsi Kortesmaa. Ohje öytyy myös Novitan muutaman vuoden takaisesta Kaarrokeneule-lehdestä. 

Lankaa kului puseroon noin 800g omalla käsialallani. Pitäisikin huvin vuoksi käydä testaamassa tämän paino ihan vaa'alla nyt. Värejä oli useita käytössä (7 veljestä sävyissä grafiitti, hiekka, turve, tähkä ja kuusikko), ja kontrastiltaan ne toimivat työssä voimakkaina. Langankierrot ovat neuleessa aina oma nokkeluutensa, niitäkin pääsi tässä työstämään silloin, kun kahden värin välillä oli isompi etäisyys: toteutui ylempien isojen kukkien kohdalla. Pyrin yleensä viiden silmukan väliseen kiertoon, joskin siten, ettei langankierto tule joka kerroksella samaan kohtaan: tuo aiheuttaa muuten kummallisen väriläikän väärällä värillä. 

Edit: Tarkistelin postausta heinäkuussa 2025, kun sain domainini tähän blogiin vihdoin ja viimein toimimaan uuden palvelutarjoajan kautta. Melkein puoli vuotta kestikin, ja mikä vinkurimaisinta: olisikin vain pitänyt seurata palveluntarjoajan omia ohjeita tässä virittämisessä sen sijaan, että googletellut netin läpeensä ja kokeillut kaikki kikkakonstit – turhaan :D Onnistumisen tunne on kuitenkin mitä mainioin, kun osasin säätää hepreaa olevat it-hommat lopulta ihan ite. En ehkä kuitenkaan aloita omaa it-aiheista blogia tämän onnistumisen johdosta, heh. Oli myös jännittävä nähdä, että vaikka blogi on ollut poissa "näkyvistä" useita kuukausia, on liikennettä yrittänyt päästä aika paljon peremmälle. Mistähän kaikkialta tänne katselijoita mahtaa päätyäkään? <3

Tämä postaus oli valunut luonnokseksi, mutta sen alkuperäinen kirjoitusajankohta pätee. Kuvat vaihdoin uusimpiin, eli kuvailin tähän liittämäni ihan vast'ikään, ja kuvien neule on ollut siis jo mukavan määrän käytössä. Ajattelinpa, etten voisi olla viimeistelemättä ja julkaisematta tätä, sillä sen verran tärkeä tästäkin neuleesta itselle tuli. Ja kenties seuraava pusero on kokonaan omasta ohjeesta. Vähintään seuraava postaus pienemmästä projekti kuitenkin on! Neulominen on vain ihaninta, ei siitä mihinkään pääse.

***