Info
INGRI - blogi käsitöille, luovuudelle ja unohdetuille ajoille
Mistä nimi Ingri?
Aloitin blogin vuonna 2020–vuosi sen jälkeen, kun olin innostunut makrameesta. Vaikka olin harrastanut monenlaista langoilla aiemminkin, makramee avasi innon jakaa projekteja myös uusiin ulottuvuuksiin. Tätä ennen en osannut ajatella, että niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin solmut voi soveltaa mitä mielenkiintoisempia asioita. En myöskään arvannut minkälaisen katsojakunnan makrameesta julkaisemani ohjevideo saa, kun eräänä loppukesän 2019 iltapäivänä huikkasin mieheni kuvaamaan ohimennen ensimmäistä videota Youtuben Rina Ingrid -kanavalle. Rina on lempinimeni. Sittemmin otin käsityöprojekteilleni käyttöön nimen Ingri, joka pohjautuu kiinnostukseeni Pohjoismaiden ja sen lähialueiden esihistoriaa kohtaan.
Mistä inspiroidun?
Suomalainen ja skandinaavinen luonto, kulttuuri ja mytologia ovat suurimpia inspiraation lähteitä. Muinaiset, esihistoriaan saakka ulottuvat perinteet tai niiden häilyvät jäänteet kiehtovat. Ihmisen primitiivinen suhde luontoon ja sen olentoihin, vaaliminen, perinteiden syntyminen ja niiden jatkuvuus ovat itselleni tärkeitä mielenkiinnon kohteita. Ennen kaikkea omat lapseni ovat innostaneet minua olemaan utelias ja havainnoimaan maailmaa, kuin kaikessa olisi ripaus taikaa–sillä siinä toden totta on.
Elämäni missio on ollut pyristellä eroon suorituskeskeisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta, ja käsityöt on olleet mielestäni oivallinen keino testata tätä: Kun saa käsiinsä lankaa kerän jos toisenkin ja siitä on lähdettävä luomaan jotain monimutkaista, on unohdettava käsityötä koskettavat aikataulut ja lopputuloksen suhteen on osattava olla armollinen.
Taito karttuu vain tekemällä. Ja tekeminen on mukavaa, kun se on mielekästä. Ei siis vain ajatuksia saavutetuista asioista, vaan nauttimista läsnäolevasta hetkestä.
Aika muovaa ihmistä ja niin blogiakin
Siksi vuonna 2023 päätin ottaa myös neuleprojektit ja muut lankataituroinnit ja perinteiden vaiheet osaksi sisältöä. Varsinkin neuleet, sillä voisin pitää niitä kenties rakkaimpana harrastuksena itselleni. Niiden kautta käsityöt hivuttautuivat elämään: ensin Mummun kutomien sukkien myötä, sitten oppien ja lopulta motivoituen ajatuksesta pitää taitojen perintöä hengissä, jotta tulevaisuudessa lapsillani olisi mahdollisuus oppia ikiaikaisia taitoja – siis sellaisia, jotka ennen olleet jopa selviytymisen edellytys. Tuo ajatus jatkuvuudesta kantaa edelleen ja toimii blogin ja kanavieni punaisena lankana.
Blogin aloitin julkaisemalla omia makramee-ohjeita ja niihin liittyvää materiaalia, mutta koska tykkään langoista mm. neuleidenkin muodossa, jaan myös niihin liittyen valmiita projekteja ja kivoiksi kokemiani ohjeita.
Haaveilen myös siitä, että voisin jonain päivä tuoda tänne blogiin näkökulmaa siihen, mitä valmiiden kuitujen takana on–miten eri raaka-aineet saavat langan muodon ja mihin viekään eri tekniikoiden ja tapojen historia. Kirjoittamaton historia kätkee ihmeellisiä asioita, ja niistä kauniita ovat nuo ikiaikaiset taidot: luovuutta tukevat opit ennen ylöskirjattuja sanoja.
Omien ohjeiden taustaa
Olen luonut ohjeita niin aloittelijoille kuin jo hieman koneneemmillekin solmeilijoille, ja blogin kirjallisten ohjeiden lisäksi myös videotutoriaaleja YouTube:n kanavalle Ingri Macrame. Osa kanavan ohjeista on englanninkielisiä, mutta blogista löytyy yksityiskohtia videoihin liittyen myös suomeksi.
Aloitin makrameen parissa äitiyslomalla kevättalvella 2019 aluksi omaksi iloksi solmeillen. Käsitöitä aina rakastaneena solmeilun alkeet oli helppo sisäistää, sillä perustekniikat ovat hyvin yksinkertaiset ja materiaalihankinnat vähäiset. Esimerkiksi neulomiseen verrattuna makramee on hyvin simppeliä, sillä varsinaisia työvälineitä ei tarvita, vain lanka ja valinnainen ripustusväline riittää. Makramee avaa kuitenkin ulottuvuuksia myös muiden tekniikoiden ja materiaalien yhdistelyyn, minkä lisäksi solmujen osaaminen on hyödyllistä myös arkielämässä. Solmujen, lettien ja kuvioiden maailma onkin mielenkiintoinen, ja makrameessa parasta mielestäni onkin tietynlainen historian havina. Makrameehen, kuten muihinkin käsitöihin, on helppo ammentaa ideoita kansanperinteistä ja vaikkapa luonnosta, jotka ovat itselleni hyvin läheisiä aiheita.
