Alkuvuoden valmistuneita neuleita: Iltarusko-kaarrokeneule ja Tuike-kauluri

Iltarusko-neule

Tästä on jo kulunut tovi, mutta helmikuussa sain neulottua kaksi mieluisaa juttua: Novitan Kaarrokeneuleet 2021 -ohjelehdestä löytyneen Iltarusko-kaarrokeneuleen ja Tuike-kaulurin alkuvuoden Novitan lehdestä. Iltarusko oli kolmas neulomani paita ja siitä on jo muodostunut luottovaate. 

Puseron parissa neulominen sujui mukavasti ja aikaa meni jotakuinkin kuukausi vähän kerrallaan neuloen. Kaarroke oli mielenkiintoista työstettävää pitsimäisen kuvionsa ja nirkkoreunuksen ansiosta. Tässä oli aika samantyylistä neulottavaa kuin vuosi sitten neulomassani Ester-pipossa. Nirkkoa löytyy myös hihansuista. Sitä en ollut aikaisemmin tehnytkään. Neule valmistui saumattomasti kauluksesta alaspäin, ja käytin siihen ohjeen mukaisesti 7 veikkaa sävyssä turve. Noudatin ohjetta aika tasantarkkaan ja en neulonut mallitilkkuja, käsiala tuntui noudattavan hyvin ohjetta. Hihoista tein aavistuksen pidemmät ja kauluksen pallurat neuloin, ja ne on siksi vähemmän kolmiulotteiset. Sävy on mielestäni tosi kaunis ja neuloisin kyllä mielelläni jotain muutakin tällä.

Nirkkoreunus valmistuu näin: 

Neulo 1 silmukka oikein, tee langankierto puikolle. Toista näitä kahta silmukkaa vuoron perään koko kerroksen loppuun. Neulo 3 kerrosta oikein ja päättele löyhästi. Taita reunus nirkkoreunan kohdalta. Ompele päätellyn langanpään avulla taite työn nurjalle puolelle.

Voisi sanoa tämän olleen melko nopea neulottava. Lankaa kului xs-kokoon lopulta hieman vajaa 600 g, eli onneksi oli varakerä odottamassa, vaikka ohjeen mukaan 500 g olisi riittänyt. Ehkä tämä on sitten hieman lähempänä s-kokoa, vaikka silmukkamäärät pysyivät samoina. Käytin pyöröpuikkoja, hihoissa sukkapuikkoja. 

Neuleen tyyli tuo mieleen Augustins dk -suunnittelijan viehättävät vanhaa aikaa henkivät ohjeet, joihin törmäsin Instassa kesällä 2021. Ehkä Iltaruskon valmistumisen rohkaisemana neulon jotain myös Augustinsilta. Iltarusko on Essi Kyllösen suunnittelema, ja bongasin hänen suunnitteleman ihanan Koivikko-kesäpaidan Novitan uusimmasta lehdestä. Se onkin seuraavana projektina, kunhan saan vielä toisen hihan valmiiksi pari kuukautta sitten aloitettuun Sydäntipu-neuleeseen. Aika monta projektia oli odottamassa valmistumasta lopputalveksi, kuten lapselle suloinen Erantis kauluri Knitting for Sif:ltä, johon on tulossa kokeiluun ihan uusi lankatuttavuus nimeltä Knitting for Olive. 

Lanka on tosi pehmoista ja sopii tällaiseen kauluriin varmasti kuin nakutettu. Ehkä saan kesän aikana neulottua ja pääsee sitten syksyllä käyttöön.

Tuike-kauluri

Välityönä puseroa neuloessa valmistui vuoden ensimmäisestä Novitan lehdestä Tuike-kauluri, joka on neulottu uudesta Novitan Nature langasta. Lanka on 100% biohajoava ja on 70 % pehmeää villaa ja 30 % Tenceliä. Lanka onkin mukavan siloista ja hohtaa kauniisti. Käytin ohjeen mukaisesti sävyä metsäsieni ja lankaa kului vähän vajaa 200 g.

Kaulurissa on kivat raglanlisäykset, jotka toimii katseenvangitsijana. Muhkea kauluri on myös lämmin kaksinkertaiseksi kääntyvän kauluksensa ansiosta.

Seuraavana: Sydäntipu-pusero

Parhaillaan puuhailen Sydäntipu-neuleen parissa, joka on kirjoneule kauluksesta helmaa ja hihoja myöten. Hankin lehden alunperin ihan tätä kyseistä paitaa varten, ja langat sai odottaa vuoden päivät kaapin perukoilla. Neuloin paitaa vimmatusti kuukauden ja kadotin motivaation loppumetreillä jossain ensimmäisen hihan kohdalla. Ehkä saan pian aikaiseksi tämän viimeistelyn. Se on pakko sanoa, että lankadominanssilla ja muilla tekniikoilla on todellakin merkitystä kirjoneuletta neuloessa. Lintsasin kaarrokeosion ja poimin lankoja summanmutikassa, ja noh – kiristäähän se. Lankadominanssilla tarkoitetaan siis tekniikkaa, jossa neuloksen pohjavärin lanka annetaan jäädä dominoivaa kuviolankaa taemmalle ja kuviolanka nousee työssä paremmin esille. Se tapahtuu poimimalla dominoiva lanka pohjavärilangan alta ja vastaavasti pohjaväri dominoivan päältä. Päädyin kuitenkin lopulta tosin suosimaan tapaa, jossa pohjaväri on etusormen vasemmalla puolella ja dominoiva oikealla, tällä sai ainakin neuloksen olemaan kiristymättä. Toivottavasti kastelu tasoittaa tuon kaarrokkeen, vähän kyllä hirvittää.

Vielä yksi tuleva projekti listallani on hämmästyttävän aidon näköinen Claire Garlandin suunnittelema Wild Rabbit -pupupehmo. Löysin ohjeen Ihanan villaista -neulepodcastin esittelemänä. Nyt ohje odottaa tulostettuna, kun tykkään mielummin seurata ohjeita paperilta näytön sijaan. Projekti odottaa sen aikaa kunnes saan etsittyä siihen sopivat langat. Niitä tähän tulevia keriä muuten on monta erilaista.

Loppuun vielä havainnollistava kuva viimeistelyn tärkeydestä. Pusero sai kuivua kolmisen päivää: kastelin sen kädenlämpöisen veden alla ihan kunnolla, puristelin enimmät vedet pois ja siloittelin kuivumaan pyyhkeen päälle. Neuletta saa näköjään kastella kunnolla, jotta silmukat tasoittuvat ja kääntyilevät ja vääntyilevät reunat saa aisoihin. Lopputulos on huoliteltu ja tasoittunut pinta laskeutuu kauniisti. Tarvittaessa hihat saa myös pingotettua samaan mittaan, jos ne jostain syystä on eriparia.